Hyvää huomenta

Tai onko nyt hyvä huomen? Pimiää, märkää, loskaa... päivän pituus neljä tuntia. Mutta taas yksi yö vähemmän reissuun lähtöön :)

Eilen illalla oli monenlaista uutta suunnitelmaa Etiopian reissua varten. Kerron niistä lisää kun asiat varmistuu ;)

Tämä päivä mulla menee matematiikan ja kemian opettajan sijaisena. Kulmakunnan pätevin matemaatikko siis puikoissa.
Toissa keväänä Hosainan kuurojen koululla vieraillessamme, huomasimme, että siellä oppilaat opiskelivat ihan samoja asioita kuin mekin täällä Suomessa. 7-luokalla käytiin matematiikassa kulman suuruutta yms.
Voitte kuvitella kuinka hiljainen ja keskittynyt ilmapiiri oppitunneilla vallitsi. Kaikki halusivat osallistua, viitata ja vastata opettajan kysymyksiin.

Kaikki opetus siis tapahtuu viittomakielellä. Opiskelumateriaalit siellä on vain paljon alkeellisemmat, vihkoista ja kynistä on pula. Myöskään kirjoja ei välttämättä riitä kaikille ja nekin ovat vanhoja.
Silti oppilailla on suunnaton into oppia uutta. He ovat etuoikeutettuja. He saavat opetusta omalla äidinkielellään. Viittomakielellä.

-Heimo

Uudenlainen uusivuosi

Sitä mää vaan, että nyt mulla on lentoliput!

Meno 29.1.2015 ja paluu 13.1.2016, eli aikalailla huikea vuodenvaihdos tulossa!

Paluu Etiopiaan

Hei!

Tästä alkaa tarina. Tarina Etiopian reissusta.

Keväällä 2014 sain mahdollisuuden käydä työprojektin kautta Etiopiassa,

Hosainan kuurojen koululla. Olen töissä Pattasten koululla Raahessa, 

ja koulullamme on kummiluokka siellä kuurojen koululla. Matka oli huikea!

Voin kertoa matkasta tarkemmin tässä myöhemmin, ja vertailla 

edellistä matkaa tähän tulevaan.

Tämä reissu tuli minulle kuitenkin yllätyksenä.

En olisi koskaan osannut odottaa, että pääsen joskus uudestaan tuonne mahtavaan paikkaan.

Vaikka Hosainan kuurojen koulu ja etenkin ne oppilaat jäivät syvästi minuun,

en uskonut että tällainen uusi mahdollisuus tulisi.

Ja näin yllättäen!

Kuukauden päästä olen jo siellä, hui kauhia! :)

Reissuun oli siis lähdössä alkujaan 7-henkinen seurua, joista

entuudestaan tunsin vain yhden, Kristianin, jonka tapasin 

ensimmäisellä Etiopian reissullani.

Kristian on ollut mukana kuvaamassa dokumenttielokuvaa tuolta

samaiselta koululta, missä mekin vierailimme. 

Viime keväänä dokumentin ensi-ilta oli Helsingissä, ja kävin katsomassa sen.

Silloin tuli kova ikävä takaisin Hosainaan.

Silloinkaan en kuitenkaan vielä osannut odottaa, että joskus vielä pääsisin näkemään

nuo aina niin iloiset koulun oppilaat.

Noin kuukaisi sitten juttelin Kristianin kanssa facebookissa ja hän kertoi tulevasta

reissustaan Etiopiaan. Vähän ohimennen siinä sanoin, että oispa hienoa itsekin lähtä.

No sittempä kävikin niin, että reissuun oli vielä yksi paikka vapaana

ja minua alettiin houkutella mukaan!

Apua, ei mulla ole rahaa. En kai mää nyt. Töitäkin ja kaikkia...

Mutta niin vai nyt on käymässä, että pääsen reissuun!

Rannikon 4H-yhdistys myönsi minulle matkastipendin reissua varten 

ja itse olen myynyt omatekoisia joulukortteja tässä viikon ajan. 

Töistä myös myönnettiin vapaata, ja saan vielä reissun ajalle sijoittuvat työpäivät palkallisina.

Uskomatonta, mutta rahat lentolippuihin on kohta kerätty!

Fiilis on huikea. En jotenkaan vieläkään usko, että viettelen uuttavuotta Afrikan auringon alla.

Mutta niin se vain taitaa olla. Tänä iltana tilaamme lentoliput. 

Sitten kaikki on totta. Retki Etiopiaan osa 2 voi alkaa!

-Heimo