Ensimmäinen Etiopia-reissu opetti ainakin sen, että on oltava erittäin kiitollinen suomalaisesta kouluruuasta. Eikä ole tarvinut mennä edes niin kauas tämän todetakseen. Reissut Espanjaan ja Tanskaan ovat myös saaneet ikävöimään koulupäivän aikana tarjottavaa maksutonta ja lämmintä kouluateriaa.
Mutta tässä tarina siitä, kuinka Etiopiassa, Hosainan kuurojen koululla ruoka tuli pöytään.
Olimme ensimmäistä arkipäivää koululla. Kirsi, Martti, Elina ja Veeti olivat tutustumassa koulun parturiopintoihin, kun minua tultiin pyytämään ottamaan kuvia ulos. En tiennyt mitä varten. Lähdin kahden pojan perässä kameran kanssa ulos ja päädyimme koulun laidalla olevaan metsään. Metsän keskelle oli pieni katos ja katoksessa jokin lehmää muistuttava nauta-eläin. Näitä eläimiä vaelteli vapaana koulun pihoilla paljonkin. Nauta oli sidottu jaloista katoksen kaiteisiin, ympärillä oli muutama koulun miesopettaja. Pikkuhiljaa ympärille alkoi kerääntyä myös lisää koulun poikaoppilaita.
Oli hirvittävän kuuma. Kärpäsiä pörräsi ympäriinsä. Sitten alkoikin tapahtua. Ensin kaksi miesopettajaa vetäisivät naudalta jalat alta, sitten yksi väänsi eläimeltä niskat nurin. Minä katselin tilannetta kauhuissani ja räpsin kuvia. Oli helpompaa katsella tapahtumaa kameran etsimen läpi.
Tässä vaiheessa eläin näytti elottomalta. Sitten esiin otettiin suuri veitsi ja muutamalla viillolla aukaistiin naudan kaula. Eläin alkoi kouristella, rimpuilla ja potkia! Seurasin tilannetta edelleen kameran linssin läpi, keskityin kuvaamaan. Eläimen kaulasta tuli verta. Valtavasti verta! Sitä rimpuilua ja veren valumista kesti ainakin kymmenen minuuttia. Heikotti.
Kun eläin oli lopulta rauhoittunut ja valuttanut verensä, alkoi veitsi heilua.
Tässä vaiheessa myös koulun pienet oppilaatkin pääsivät lähemmin tutkimaan teurastusta. Opettajat näyttivät mallia ja pojat silpoivat perässä erinnäisiä elimiä irti. Sitten myös minun kouraani työnnettkin suuri veitsi, koitin kieltäytyä mutta ei auttanut. Ja kohta minuakin opetettiin irroittamaan naudan nahkaa, se oli vaikeaa. Piti löytää juuri oikea ote ja terän asento. Pelkäsin kokoajan että nauta saisi vielä jotain kouristuksia ja alkaisi sätkiä puoliksi leikatuilla sorkillaan. Vihdoin minustakin oli saatu kuva ja oli seuraavan vuoro tulla nylkemään... olihan se kokemus.
Tässä vaiheessa kun lihaa alkoi irrota ja opettajat jaottelivat palasia, osa oppilaista roudasi syötäväksi kelpaavia osia Ikean kasseilla koulun ruokalaan.
Myös minä päätin poistua takavasemmalle. Kävin vielä kurkkaamassa jatkojalostusta ruokalassa.
Pitkin pöytiä oli levitelty lihan palasia ja siellä koulun oppilaat palastelivat lihaa tottuneesti. Tämän jälkeen palaset vietiin keittiölle jossa valmistettiin sitä ah, niin ihanaa, injeraa...
Bon appetit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti