Liikenneturvattomuus

Iltaa!

Tuli tuossa mieleen kun ajeli pitkin pimeitä ja märkiä katuja, että ilman heijastimia ei kyllä erota kävelijöitä, ei yhtään! Pitäisiköhän viedä Etiopiaankin heijastimia...

Vaikka kuivuus, nälänhätä, sairaudet ym. oletetaan tappavan eniten Etiopiassa, niin näin ei ole. Eniten ihmisiä siellä kuolee liikenteessä. Enkä paikanpäällä käytyäni epäile sitä enään yhtään. Heiltä puuttui liikennesäännöt. Ja maalaisjärki.

Tiet olivat möykkyisä ja vaihtelevan levyisiä. Kaistoja oli aina sen verran kun kulloinkin mahtui kerralla autoja rinnakkain. Eikä liikenteessä ollut vain autoja. Seassa seikkaili mopojen, rekkojen ja pyörien seassa myös aaseja ja tietenkin ihmisiä. Aivan valtava määrä ihmisiä!

Aina ajettiin lujaa. Niin lujaa kuin pääsi ja niin pitkälle kuin pääsi. Aina seuraavan auton perään kiinni, jos ohi ei mahtunut kummaltakaan puolelta. Täysiä, jarrutus, ohitus, kiihdytys, jarrutus... Kuumuus, epätasaisuus, bensan katku ja katupöly eivät tuoneet lisänautintoa kyydissä istumiseen.

Matkalla Addis Abebasta Hosainaan, johon kului noin 7 tuntia (matkaa 300km) toi lisäjännitystä myös matkatavaroiden kiinnitys katolla. Välillä piti pysähtyä sitomaan laukkuja uudelleen. Rukoilin koko matkan että rinkkani löytyisi vielä perillä auton katolta. Paluumatkalla auton sisätilassa ollut vuotava bensakanisteri  aiheutti myös päänvaivaa, pääkipua.

Asia, josta unelmoin koko reissuni ajan oli se, että kun pääsisin taas ajamaan yksin 8-tietä Oulusta Raaheen. Suoraa tietä. Ei liikennettä. Puhdasta luontoa ympärillä. Mikä nautinto! Nautin siitä edelleen.